Arkista aherrusta

Viimeisten vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut paljon asioita, jotka ovat omalla tavallaan vaikuttaneet arkeen. Sitä on pinnistellyt viimeisillä voimillaan eteenpäin ja odottanut ihmettä tapahtuvaksi. On ollut pakko tavallaan luovuttaa sen suhteen ettei pysty ja kykene kaikkeen itse ja yksin.

Kaikkien tapahtumien kautta sitä vähitellen on alkanut miettiä, mikä on tärkeää ja mihin kannattaa panostaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä, ei hallita, ei kontrolloida. Olen opetellut siihen, että asioiden voi vain antaa olla eikä kaikesta tarvitse koko ajan murehtia. Jos jokin asia ei kerta kaikkiaan ole minun hallittavisa, se olkoon niin. Tämä tulee esille aika usein töissä. Olen pyrkinyt siihen, että en stressaa asioista niinkuin aiemmin tein. Teen sen minkä pystyn, loppu on muista kiinni.

Samaa pyrin noudattamaan myös kotona. Eihän se aina helppoa ole kun on yksin.
Sitä huomaa valittavansa pienistäkin asioista turhan paljon. Pitäisi vain antaa olla. Ei kaiken tarvitse aina olla juuri niin jämptisti. Nyt kun on vielä valoisaa ja lämmintä, ei ole ihan niin tarkkaa kuinka pitkään ollaan ulkona. Oma mokanihan se on kun mennään jo yliajalla ja kiukkua väännetään iltapuuhien kanssa. Ja sama homma aamulla kun pitäisi herätä päiväkotiin ja toinen huutaa että anna mun nukkua! Mutta olen jo hieman oppinut tässä uudessa arjessa, kuinka ne aamutkin saadaan suhteellisen kivuttomasti sen heräämistaiston jälkeen toimimaan. Pikkuhiljaa.

Rankinta tässä arjessa on se, että on yksin aikuisena.
Herätät, puet, viet päiväkotiin, menet töihin, haet päiväkodista, laitat ruuan, kuskaat harrastukseen, iltapala jne. Kaupassakin pitäisi käydä.
Milloin minä menen lenkille? Milloin minulla on omaa aikaa harrastaa?
Sitä ei ole. Se minulta puuttuu nyt. Ja sitä kaipaa muulloinkin kuin joka toinen viikonloppu.
Sitä, että joku muu tekisi asioita kanssani. Mutta tämä on tilanne nyt. Itse olen sen valinnut. Enkä saa siis valittaa. Elämä jatkukoon. Onhan minulla lapseni.

Lisää ajatuksia

Niin, ajatuksenani oli kirjoittaa tänne päässä pyörivistä ajatuksista, mitä uusi elämänvaihe saa aikaan.
Tunteita. Toiveita.
Aika näyttää mitä kaikkea.

Tällä hetkellä lähes kaikki on uutta. Mutta ihanin tunne on se, että on vapaa hengittämään.
Tarkoitukseni on löytää jälleen kerran se iloinen ja sosiaalinen itseni, joka joskus olin. Kunnes vuosien kuluessa se hävisi johonkin, huonon parisuhteen pyörteissä.
Nyt on tullut aika löytää se taas. Ja nauttia elämästä. Vaikka se välillä raskasta onkin.

Tähän "vapauden" hetkeen olen tietyllä tavalla valmistautunut jo pidemmän aikaa. Pohtinut sitä kauan, olisiko tämä se oikea ratkaisu. Ja loppuviimein uskon ja tiedän, että tämä on paras vaihtoehto. Vaikka arki onkin raskasta pyörittää yksin, uskon että se helpottuu päivä päivältä. Tai ainakin vuosi vuodelta lapsen kasvaessa.

Muistan joskus haaveilleeni useammasta lapsesta, en tiedä haaveilinko koskaan tietystä määrästä, mutta kuitenkin niin että saisi olla enemmän kuin yksi. Elämä johdatti vuosien aikana erilaisia polkuja, kuin mistä sitä nuorena haaveili, joten ensimmäinen (ja ainoa) lapsikin tuli maailmaan paljon myöhemmin kuin ehkä olin ajatellut. Tällä hetkellä olen oikeastaan tyytyväinen, että niitä on vain yksi. Toki toisinaan olisi paljon helpompaa, jos olisi leikkikaveri omasta takaa, mutta näillä mennään. Nyt on itsellä jo ikää sen verran, että toista lasta tuskin tulee hankittua.
Eihän ole edes miestä jonka kanssa sen hankkisin :) Ehkä siis joskus tulevaisuudessa miehen mukana tulee sopiva leikkikaveri omalle lapselle :)

Näillä eväillä taas jatketaan. Ehkä tänään. Ehkä huomenna.

Uuden edessä - onkohan minusta kirjoittajaksi?

Ajattelin kokeilla, olisiko tämä minun juttuni.

Löysin sattumalta, en edes muista enää millä hakusanalla hain ja missä yhteydessä, blogin jonka kahlasin läpi pikaisesti muutamassa päivässä. Blogi löytyy täältä: http://eronnut1973.blogspot.fi/
Siinä eronnut mies kirjoittamalla käy läpi eroaan ja sen mukanaan tuomia tunteita.

Eilen illalla menin sänkyyni eikä uni tullut heti. Mietin, pitäisikö minunkin yrittää kirjoittaa ajatuksia, joita päässäni pyörii. Olisinkohan sen tyyppinen? Mistä kirjoittaisin?

Eli nyt kokeilen. En rajaa blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan, mutta luultavasti tällä tavalla puran kaikkea sitä, mitä mielessäni nyt liikkuu kun olen ottanut askelen kohti uutta.
Sinkkuna. Yh-äitinä.

Ja kuten totean esittelytekstissäni, en ole mikään nettisurffaaja, mutta mieluusti lukisin muidenkin juttuja tai mielenkiintoisia artikkeleita, joita olette lukeneet. Eli vinkatkaa niistä minulle, jos ne jollakin tavalla liittyvät omiin teksteihini tai jos ajattelette että ne voisivat auttaa tässä tilanteessa, kun olen nyt.

Jatkan varmasti kirjoittelua illalla, tämä oli nyt tällainen kevyt aloitus.