torstai 28. tammikuuta 2016

Kun elämä heittää kuperkeikkaa...


Jokin aika sitten kirjoitin Tinder-kokeilusta.

Sehän meni niin, että sain muutamalle laitettua sydämen ja katsoin, osuuko kohdalleni yhtään sellaista tapausta, jossa mies ottaisi ensin yhteyttä ja olisi oikeasti kiinnostunut.

Hetken jo mietin, ettei Tinder ole lainkaan minun juttuni.
Ja hetkeksi se kokeilu jäikin niinkuin oli tarkoituskin.

Mutta mikä siis oli lopputulos?

Kolme 'sopivaa' ehdokasta. Yksi joka otti yhteyttä.
Valtava määrä vaihdettuja viestejä, sydämentykytyksiä, ikävä ihmistä kohtaan jota ei edes ollut koskaan tavannut tai edes kuullut ääntä... Ja kun kuuli äänen ensimmäisen kerran ja sai kuulla sitä ääntä liki kolmen tunnin ajan, tuntui kuin maa olisi lähtenyt jalkojen alta.

Näinkö tässä nyt kävi? Tätäkö minä nyt haluan? Olenko valmis tähän?

Se tunne, kun huomaat jonkun olevan kiinnostunut sinusta, haluavan tavata sinut ja joka on jo melkein valmis jakamaan arjen kanssasi.

Se tunne, kun kohtaat ensimmäisen kerran ja tiedät, että tässä se on.


2 kommenttia:

  1. Ihanaa! Onpa mukavaa lukea tällaista. Olkoon onni myötäinen. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Katsotaan mihin tämä oikeasti johtaa mutta tällä hetkellä ainakin on hyvä fiilis :)

    VastaaPoista