tiistai 24. marraskuuta 2015

Kylmiä totuuksia...mutta miten välttää ne...?

Ulkonakin on kylmää ja niin on tällä listallakin kylmiä totuuksia
( Kymmenen kylmää merkkiä siitä, että suhde on todella ohi ).

Osui ja upposi. Ei ehkä ihan kaikki mutta melkein.

Kun tätä listaa luki, niin välttämättä nousi mieleen ajatus, että millä nämä kylmät karikot voisi välttää? Itseään pitäisi muuttaa niin, että hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on eikä ainakaan yritä muuttaa toista. Eli valintakysymys. Valitse mahdollisimman hyvin sellainen tyyppi, jota ei tarvitse muuttaa. Niinkö helppoa se on?

Millä suhteessa saisi ylläpiderttyä hyvää fiilistä, sellaista kuin alkuvaiheessa? Eittämättä eteen tulee arki jota eletään, mutta pitäähän sitä olla jotakin sellaista, jolla se arkikin voisi olla juhlaa. Eikö vain?

Ehkä se on juurikin sitä, että arvomaailmat, ajatukset ja toiveet elämän suhteen ovat mahdollisimman samanlaiset. Toisen seurassa on hyvä olla tilanteessa kuin tilanteessa, omana itsenään. Toinen antaa sitä tukea ja turvaa, jota tarvitaan kun alamäkiä tulee. Yhdessä tasa-arvoisina tehdään työtä tulevaisuuden eteen, jotta toinen ei tunne itseään ainoaksi tekijäksi parisuhteen ja arkisten askareiden kanssa.

Satuin myös katsomaan yhden jakson ohjelmaa 'Totuuden treffit' (olikohan nimi oikein).
Ei huonompi ajatus, että heittää kaiken peliin heti. Siinä sitä sitten on valinnan edessä että ota tai jätä. Toimisikohan se?

Paljon on vielä pohdittavaa, ennenkuin on valmis mihinkään uuteen miesrintamalla.
Kaikki on hyvin näin. Yksin. Toistaiseksi.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Viikonloppu leppoisissa tunnelmissa



Niin taas yksi viikonloppu vierähti ja huomenna koittaa arki.

Oli ihanan rauhallinen viikonloppu, ei ollut mitään suunnitelmia ja mentiin fiiliksen mukaan.
Ihanaa kun ei ollut kiire mihinkään. Sai heräillä rauhassa, syödä aamupalan ja lukea lehden, ihmetellä maailmanmenoa ja ottaa ihan leppoisasti.
Koneenkin avasin vasta nyt.

Jokin aika sitten tuskailin joululahjojen kanssa ja nyt olen edistynyt asioissa jo eteenpäin. Olen saanut kasattua listaan jo melko hyvin lahja-ajatukset niille, joille lahjoja hankin eli nyt enää edessä on vain niiden hankinta. Tänä vuonna pitää välttää tilattavia hankintoja kun ei tiedä, kauanko postilakko kestää...

Tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan, jotta aamulla jaksaa nousta uuteen viikkoon.



torstai 19. marraskuuta 2015

Kestävä parisuhde....mistä se on tehty?

Bongasin Iltalehden sivuilta jutun ( Löytyy täältä ) "Kestävän parisuhteen avaimia".

Olihan se pakko klikata auki ja lukea.

Kopioin tekstin myös tähän ja kommentoin hieman omia ajatuksiani siihen. Kaikki viittaukset eivät ole omaan parisuhteeseen liittyviä, vaan jonkun verran ajatuksia syntyi myös muiden lähipiirin henkilöiden kokemuksista.

Mutta kunpa kaikki olisikin aina niin yksinkertaista kuin mitä se tutkijoiden jutuissa on...


Kestävän parisuhteen avaimia: Hyväksy, arvosta ja ilahduta

Lapin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä on tutkimuksissaan perehtynyt satojen suomalaisten parisuhteisiin.

Huumori, nauru ja toisen ilahduttaminen ovat toimivia tapoja rakentaa kestävää parisuhdetta.
Suomalaisilta saadun aineiston perusteella hän on löytänyt avaimia, joilla parisuhteen saa vakaaksi ja rakkauden kestämään. Määttä esitteli näitä pitkissä suhteissa elävien kertomuksiin perustuvia avainia Mielenterveysmessuilla Helsingissä.

1. Erilaisuuden ja muuttumisen hyväksyminen

Määtän mukaan samankaltaisuus on yleisin kumppanin valintakriteeri. Ihmiset kuitenkin muuttuvat, ja pitkässä suhteessa on pystyttävä hyväksymään toisessa tapahtuvat muutokset. Toista ei voi muokata mielensä mukaiseksi. Lisäksi matkassa on aina mukana yllätyksiä. Etukäteen ei voi esimerkiksi tietää, kuinka toinen suhtautuu vaikkapa vanhemmuuteen tai ikääntymiseen. Muutosten hyväksymiseen tarvitaan kompromisseja, joustavuutta ja tinkimistä.
à Tässä sanotaan että ihmiset muuttuvat mutta aina toisinaan sitä kuulee sanottavan ettei ihminen mihinkään muutu. Olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä muuttuu. Tai no, en tiedä olenko aina ollut mutta viime aikoina kuitenkin. Sitä on tapahtunut lähipiirissä ja siksi siihen uskon. Ja kun oma puoliso muuttuu sellaiseksi, joka on niin vastaan omaa maailmankuvaa ja kaukana omasta itsestään, ei siinä ole helppoa "vain hyväksyä" tämä muutos. Jos se rikkoo itseään niin paljon että on paha olla. Jäisinkö siihen loppuelämäksi ja hajoittaisin itseni? En. Ajatus on niin järjetön, että eläisin elämää jossa on paha olla. Että teksiin sen säilyttääkseni parisuhteen tai lasten takia. Kuten olen aiemmin todennut, uskon olevani paljon parempi äiti kun saan takaisin vapauden olla oma itseni. Vaikka se pahalta kuulostaa (ja itsekkäältäkin ehkä). Mutta uskon tähän että meidän on parempi näin kuin entisessä. Ajan kanssa, askel askeleelta.

2. Kyky nauttia arjesta

Monen elämänasenne on se, että täällä ollaan vain kerran ja siksi kaikki on otettava irti. Tasaista arkea rutiineineen ei kannata kuitenkaan väheksyä. Määttä muistuttaa, että elämä rakentuu uusien kokemusten lisäksi erilaisista rituaaleista, vaikkapa yhteisistä tavoista viettää jotain juhlia tai muita vuoden mittaan eteen tulevia tapahtumia. Näiden rituaaleja ja rutiineja kaivataan usein liiton päätyttyä, sillä ne ovat suhteen peruspalikoita. Arjessa eletään usein työn uuvuttamina ja väsyneinä, ja juuri silloin rakkaus on kaikkein arvokkainta.
à Kun elämä kulkee samaa rataa päivästä toiseen, välillä kaipaa jotain piristystä. Pystyn hyvin elämään sitä "tylsää arkea" ja oikeastaan nautinkin siitä ettei iltapäivisin tarvitse hötkyillä mihinkään. Mutta toisinaan on kiva tehdä jotain muutakin ja poiketa rutiineista. Parisuhteessa olin se, joka aina mietti jotain pientä ja kivaa (ei siis jatkuvasti, satunnaisesti esimerkiksi viikonloppuun), ja se oli toisinaan aika ahdistavaa. Miksi minun piti aina olla se, joka ehdotti että mennäänkö sinne tai tehdäänkö näin? Ja varsinkin jos vastauksena on "en tiedä, en jaksa" tms. Kiva olisi ollut joskus kuulla toisen sanovan että hei, lähdetäänkö vaikka metsäretkelle tai uimaan. Tehdä välillä jotain muutakin kuin olla kotona.

3. Rakkaudentunnustukset ja kyky ilahduttaa

Rakkaus kannattaa osoittaa sekä sanoilla että teoilla. Arjestakin nauttii enemmän, jos osaa ilahduttaa toista pienilläkin keinoilla. Määttä neuvoo vaikkapa jättämään hänelle kuohuviinipullon keittiöön ilman mitään erityistä syytä. Myönteisten tekojen lisäksi rakkautta ruokkivat myönteiset ääneen lausutut sanat. Ääneen lausuttu kiitos tekee ihmeitä: on tärkeää antaa toiselle tunnustusta aina, kun siihen on aihetta. Pienetkin myönteiset eleet rakentavat suhteeseen rakastavaa ilmapiiriä.

Huumorin ja naurun merkitystä ei kannata vähätellä. Monille pitkissä parisuhteissa eläville on kehittynyt yhteisiä vitsejä, joita muut eivät ehkä ymmärrä. Heille ne ovat kuitenkin tärkeä tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta.
à Kuinka monesti sitä olisikaan ollut iloinen saadessaan jotain yllättävää keskelle arkea. Minulle olisi riittänyt suklaapatukka, kukkakimppu, omatoimisuus asioissa... 

4. Tietoinen sitoutuminen kumppaniin

Parisuhde voi kestää, vaikka se olisikin solmittu lyhyen tuntemisen jälkeen. Määttä painottaa sitoutumisen merkitystä. Kestävän parisuhteen avaimiin kuuluu tahto ja kyky omistautua sekä sitoutua suhteeseen. Molemmat tekevät selkeän päätöksen suhteensa vaalimisesta ja säilyttämisestä, ja tämän myötä uskalletaan myös rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
à Kukapa ei ainakaan alussa ajattelisi, että tässä se nyt on. Loppuelämän kestävä suhde. Sitoutuu ja omistautuu kunnes... Ei se aina vain riitä. Eiköhän erotilastotkin sen jo kerro. Ikävä kyllä.

5. Itsensä ja toisen arvostaminen

Ihmisen on helpompi hyväksyä toisen virheet ja vajavaisuudet, kun hän on tasapainossa itsensä kanssa. Kumppanin rakkaus on loistava voimavara, ja häneltä saa tukea omille toiveilleen sekä itsensä kehittämiselle. Hän voi olla tukipiste silloin, kun edessä on uusia haasteita. Mutta myös puolisoa on arvostettava, sillä toisen arvostaminen on tärkeää suhteen säilymisen kannalta.
à Kuulostaa hyvältä, kumpa omalla kohdallani olisi myös ollut näin. Että olisin saanut vahvan tuen jotta olisin voinut miettiä uutta suuntaa työrintamalla. Olisin niin kaivannut kannustusta ja rohkaisua, sekä sen, että toinen olisi sanonut teen kaikkeni jotta taloudellisesti pystymme tämän vaiheen yli elämään. Itse annoin niin paljon mutta mitä sain?

6. Vastoinkäymisten keventäminen

Kukaan ei välty vaikeammilta ajoilta, ja toiselta saatu tuki sekä lohtu ovat silloin tarpeen. Suhde kestää, kun taakat kannetaan yhdessä ja toista pyritään auttamaan niistä selviämisessä.
à Kaikki varmasti näin tekevät. Tai ainakin pyrkivät tekemään. Mutta aina sekään ei riitä. Tai miten suhtautua siihen, kun toinen sulkeutuu eikä halua ottaa vastaan minkäänlaista apua tai tukea? Muuttuu aivan eri persoonaksi kuin mitä hetki sitten oli. Tekee asioita joita ei olisi voinut koskaan kuvitellakaan hänen tekevän.

7. Erimielisyyksien sietäminen ja selvittäminen

Riitoja ja konflikteja tulee aina väistämättä eteen. Hyvässä suhteessa ne pystytään kuitenkin käsittelemään, eikä erimielisyyksiä mielellään lakaista maton alle piiloon. Määtän tutkimuksiin osallistuneiden parien mukaan kestävissä suhteissa sopuisia kausia on ristiriitoja enemmän. Tärkeintä on siis se, että myönteiset asiat koetaan vaa'assa painavampina. Professorin mukaan on tärkeää luoda yhdessäolon nautintoja ja tarjota toiselle ainutlaatuisia hetkiä, joita ei koe ilman kumppania.
à Kyllä. Aika, jolloin sopuisia kausia oli erimielisyyksiä enemmän, oli alussa ja se oli ihanaa ja erimielisyydet normaalia. Mutta kun tuli aika, jolloin elettiin ristiriitaisessa ja painostavassa ilmapiirissä, ei siinä sietokyky enää venynyt niin paljon että siinä olisi voinut jatkaa. Myönteisyys muuttui negatiivisuudeksi ja ahdistus valtasi mielen. Pitääkö sitä sietää? 

8. Molemmille sopiva suhteen muoto

Ei ole yhtä ainoaa tapaa elää kestävässä parisuhteessa. Jotkut viettävät paljon aikaa yhdessä, toiset enemmän erillään. Yhtä ainoaa tapaa ei ole. Eikä välttämättä siksi yleispäteviä neuvojakaan. Esimerkiksi eräs Määtän tutkimuksessa mukana ollut 65 vuotta naimissa ollut pariskunta oli ainakin sitä mieltä, ettei suhteen onnistumisen eteen voi oikeastaan antaa neuvoja - ainakaan sellaisia jotka kaikille sopisivat.
à Niin, tässä kiteytyy se, että eihän kukaan voi niitä ohjeita ja neuvoja antaa onnistuneelle parisuhteelle. Miksi niitä sitten tutkitaan ja tehdään listoja siitä, kuinka ne saadaan toimimaan? Kyllä jokainen varmasti parhaansa tekee, että oma suhde kantaisi loppuelämän, niin myötä- kuin vastamäessäkin. Mutta se ei silti riitä. Ihmiset eroavat.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Uusi viikko edessä

Edellisessä postauksessani mainitsin totaalisesta väsymyksestäni.
Varsinkin sunnuntaiaamu oli aivan käsittämättömän hankala, että pääsin edes ylös sängystä ja että oikeasti heräsin. Aamupalakaan ei oikein maistunut, ei edes se kahvi mikä kuuluu normaaleihin rutiineihin ja on melkein se pakonomainen asia joka aamu.

Mutta pääsin kuin pääsinkin ylös sängystä ja heräsinkin jossain vaiheessa aamupäivän aikana. Päivä kuitenkin meni hyvin leppoisissa tunnelmissa ja illalla päätin mennä ajoissa vielä nukkumaankin. Nyt aamulla olikin jo erilainen olotila herätessä, vaikka en mikään aamuihminen olekaan.

Ehkäpä eilinen väsymys oli ansaittua ja se hankala herääminenkin. Takana kuitenkin aika raskas viikko, joten olisiko nyt alkanut viikko taas hitusen parempi. Ainakin niin toivon.
uskon, että nämä tällaiset pienet kuopat kuuluvat matkaan, jota kuljetaan eteenpäin. Mutta niistä pääsee taas ylös ja voi jatkaa hetken hieman tasaisemmalla maalla.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Enää reilu viisi viikkoa jouluun!






lauantai 14. marraskuuta 2015

Pari askelta taaksepäin...


Tämä viikko on ollut todella raskas. Olen ollut niin väsynyt ja lopen uuvuksissa kaikkeen. Jopa kaupassa käyntiä venytin ja venytin kunnes oli aivan pakko.
Eikä tätä tilannetta nyt ainakaan helpota tuo ulkona vallitseva pimeys, jonka viime päivinä on kruunannut myös sade.

Jollain tavalla ajatuksenkulkukin on ihan jumissa. Vaikka tekisi mieli kirjoittaa ja purkaa ajatuksia, tuntuu sekin mahdottomalta.

Kunnon loma olisi nyt paikoillaan jotta saisi nollattua tilanteen.
Tai edes jotakin aivan yltiöpäisen piristävää toimintaa.

Nyt on myös hetki, jolloin kaipaan kainaloa, johon voisin käpertyä. Vahvoja käsivarsia, jotka puristaisivat ja viestittäisivät että kaikki muuttuu parempaan.


maanantai 9. marraskuuta 2015

Joulu lähestyy...

Yleensä olen hyvissä ajoin liikkeellä joululahjojen hankinnan kanssa ettei kaikki kasaudu tähän marras-joulukuulle.
Toisin on tänä vuonna. Jopa ideoiden suhteen.
Tänä vuonna lyö niin tyhjää niiden suhteen että huh huh.

On kummilapsia, sisarusten lapsia ja se omakin lapsi, joille jotakin pientä ja hyödyllistä tulisi hankkia. En pidä siitä, että ostetaan turhanpäiväistä krääsää nurkkiin vaan haluan lahjan olevan hyödyllinen, mutta saajalle iloinen asia.

Vinkkejä otetaan vastaan ikäskaalaan 1 - 16 vuotiaat :))

Joka vuosi olen myös mukana jollain tavalla antamassa jouluiloa niille, joilla ei itsellään ole mahdollisuutta joulua järjestää.
Olen ollut viemässä jouluruokia perheille, pieniä paketteja lapsiperheille, lastensuojelun lapsille jouluiloa jne.
Tänä vuonna ajattelin osallistua hankkimalla joulukukan yksinäiselle vanhukselle.

Haastan kaikki muutkin mukaan näihin talkoisiin, niitä on monenlaisia tarjolla!


tiistai 3. marraskuuta 2015

Ohi syyskuuun, läpi repaleisen lokakuun...



Niin se aika rientää ja on jo marraskuu.
Reilu seitsemän viikkoa ja on jouluaatto.
Kuulostaa aika hurjalta.

Ulkona ei kovin marraskuiselta näytä. Tai no, pimeää ainakin iltaisin on.
Minkälainen sen marraskuun kuuluisi  olla?
Ainakin lapsuudessa oli aina jo talvi marraskuussa, viime vuosina sitä talvea ei juurikaan ole näkynyt. Vain mustaa, märkää, pimeyttä...
Toivottavasti tänä vuonna saamme nauttia talvesta ja saisimme valkean joulun.