Tämä viikko on ollut todella raskas. Olen ollut niin väsynyt ja lopen uuvuksissa kaikkeen. Jopa kaupassa käyntiä venytin ja venytin kunnes oli aivan pakko.
Eikä tätä tilannetta nyt ainakaan helpota tuo ulkona vallitseva pimeys, jonka viime päivinä on kruunannut myös sade.
Jollain tavalla ajatuksenkulkukin on ihan jumissa. Vaikka tekisi mieli kirjoittaa ja purkaa ajatuksia, tuntuu sekin mahdottomalta.
Kunnon loma olisi nyt paikoillaan jotta saisi nollattua tilanteen.
Tai edes jotakin aivan yltiöpäisen piristävää toimintaa.
Nyt on myös hetki, jolloin kaipaan kainaloa, johon voisin käpertyä. Vahvoja käsivarsia, jotka puristaisivat ja viestittäisivät että kaikki muuttuu parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti