Olihan se pakko klikata auki ja lukea.
Kopioin tekstin myös tähän ja kommentoin hieman omia ajatuksiani siihen. Kaikki viittaukset eivät ole omaan parisuhteeseen liittyviä, vaan jonkun verran ajatuksia syntyi myös muiden lähipiirin henkilöiden kokemuksista.
Mutta kunpa kaikki olisikin aina niin yksinkertaista kuin mitä se tutkijoiden jutuissa on...
Kestävän parisuhteen avaimia: Hyväksy, arvosta ja ilahduta
Lapin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä on tutkimuksissaan perehtynyt satojen suomalaisten parisuhteisiin.
Huumori, nauru ja toisen ilahduttaminen ovat toimivia tapoja rakentaa kestävää parisuhdetta.
Suomalaisilta saadun aineiston perusteella hän on löytänyt avaimia, joilla parisuhteen saa vakaaksi ja rakkauden kestämään. Määttä esitteli näitä pitkissä suhteissa elävien kertomuksiin perustuvia avainia Mielenterveysmessuilla Helsingissä.
1. Erilaisuuden ja muuttumisen hyväksyminen
Määtän mukaan samankaltaisuus on yleisin kumppanin valintakriteeri. Ihmiset kuitenkin muuttuvat, ja pitkässä suhteessa on pystyttävä hyväksymään toisessa tapahtuvat muutokset. Toista ei voi muokata mielensä mukaiseksi. Lisäksi matkassa on aina mukana yllätyksiä. Etukäteen ei voi esimerkiksi tietää, kuinka toinen suhtautuu vaikkapa vanhemmuuteen tai ikääntymiseen. Muutosten hyväksymiseen tarvitaan kompromisseja, joustavuutta ja tinkimistä.
à Tässä sanotaan että ihmiset muuttuvat mutta aina toisinaan sitä kuulee sanottavan ettei ihminen mihinkään muutu. Olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä muuttuu. Tai no, en tiedä olenko aina ollut mutta viime aikoina kuitenkin. Sitä on tapahtunut lähipiirissä ja siksi siihen uskon. Ja kun oma puoliso muuttuu sellaiseksi, joka on niin vastaan omaa maailmankuvaa ja kaukana omasta itsestään, ei siinä ole helppoa "vain hyväksyä" tämä muutos. Jos se rikkoo itseään niin paljon että on paha olla. Jäisinkö siihen loppuelämäksi ja hajoittaisin itseni? En. Ajatus on niin järjetön, että eläisin elämää jossa on paha olla. Että teksiin sen säilyttääkseni parisuhteen tai lasten takia. Kuten olen aiemmin todennut, uskon olevani paljon parempi äiti kun saan takaisin vapauden olla oma itseni. Vaikka se pahalta kuulostaa (ja itsekkäältäkin ehkä). Mutta uskon tähän että meidän on parempi näin kuin entisessä. Ajan kanssa, askel askeleelta.
2. Kyky nauttia arjesta
Monen elämänasenne on se, että täällä ollaan vain kerran ja siksi kaikki on otettava irti. Tasaista arkea rutiineineen ei kannata kuitenkaan väheksyä. Määttä muistuttaa, että elämä rakentuu uusien kokemusten lisäksi erilaisista rituaaleista, vaikkapa yhteisistä tavoista viettää jotain juhlia tai muita vuoden mittaan eteen tulevia tapahtumia. Näiden rituaaleja ja rutiineja kaivataan usein liiton päätyttyä, sillä ne ovat suhteen peruspalikoita. Arjessa eletään usein työn uuvuttamina ja väsyneinä, ja juuri silloin rakkaus on kaikkein arvokkainta.
à Kun elämä kulkee samaa rataa päivästä toiseen, välillä kaipaa jotain piristystä. Pystyn hyvin elämään sitä "tylsää arkea" ja oikeastaan nautinkin siitä ettei iltapäivisin tarvitse hötkyillä mihinkään. Mutta toisinaan on kiva tehdä jotain muutakin ja poiketa rutiineista. Parisuhteessa olin se, joka aina mietti jotain pientä ja kivaa (ei siis jatkuvasti, satunnaisesti esimerkiksi viikonloppuun), ja se oli toisinaan aika ahdistavaa. Miksi minun piti aina olla se, joka ehdotti että mennäänkö sinne tai tehdäänkö näin? Ja varsinkin jos vastauksena on "en tiedä, en jaksa" tms. Kiva olisi ollut joskus kuulla toisen sanovan että hei, lähdetäänkö vaikka metsäretkelle tai uimaan. Tehdä välillä jotain muutakin kuin olla kotona.
3. Rakkaudentunnustukset ja kyky ilahduttaa
Rakkaus kannattaa osoittaa sekä sanoilla että teoilla. Arjestakin nauttii enemmän, jos osaa ilahduttaa toista pienilläkin keinoilla. Määttä neuvoo vaikkapa jättämään hänelle kuohuviinipullon keittiöön ilman mitään erityistä syytä. Myönteisten tekojen lisäksi rakkautta ruokkivat myönteiset ääneen lausutut sanat. Ääneen lausuttu kiitos tekee ihmeitä: on tärkeää antaa toiselle tunnustusta aina, kun siihen on aihetta. Pienetkin myönteiset eleet rakentavat suhteeseen rakastavaa ilmapiiriä.
Huumorin ja naurun merkitystä ei kannata vähätellä. Monille pitkissä parisuhteissa eläville on kehittynyt yhteisiä vitsejä, joita muut eivät ehkä ymmärrä. Heille ne ovat kuitenkin tärkeä tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta.
à Kuinka monesti sitä olisikaan ollut iloinen saadessaan jotain yllättävää keskelle arkea. Minulle olisi riittänyt suklaapatukka, kukkakimppu, omatoimisuus asioissa...
4. Tietoinen sitoutuminen kumppaniin
Parisuhde voi kestää, vaikka se olisikin solmittu lyhyen tuntemisen jälkeen. Määttä painottaa sitoutumisen merkitystä. Kestävän parisuhteen avaimiin kuuluu tahto ja kyky omistautua sekä sitoutua suhteeseen. Molemmat tekevät selkeän päätöksen suhteensa vaalimisesta ja säilyttämisestä, ja tämän myötä uskalletaan myös rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
à Kukapa ei ainakaan alussa ajattelisi, että tässä se nyt on. Loppuelämän kestävä suhde. Sitoutuu ja omistautuu kunnes... Ei se aina vain riitä. Eiköhän erotilastotkin sen jo kerro. Ikävä kyllä.
5. Itsensä ja toisen arvostaminen
Ihmisen on helpompi hyväksyä toisen virheet ja vajavaisuudet, kun hän on tasapainossa itsensä kanssa. Kumppanin rakkaus on loistava voimavara, ja häneltä saa tukea omille toiveilleen sekä itsensä kehittämiselle. Hän voi olla tukipiste silloin, kun edessä on uusia haasteita. Mutta myös puolisoa on arvostettava, sillä toisen arvostaminen on tärkeää suhteen säilymisen kannalta.
à Kuulostaa hyvältä, kumpa omalla kohdallani olisi myös ollut näin. Että olisin saanut vahvan tuen jotta olisin voinut miettiä uutta suuntaa työrintamalla. Olisin niin kaivannut kannustusta ja rohkaisua, sekä sen, että toinen olisi sanonut teen kaikkeni jotta taloudellisesti pystymme tämän vaiheen yli elämään. Itse annoin niin paljon mutta mitä sain?
6. Vastoinkäymisten keventäminen
Kukaan ei välty vaikeammilta ajoilta, ja toiselta saatu tuki sekä lohtu ovat silloin tarpeen. Suhde kestää, kun taakat kannetaan yhdessä ja toista pyritään auttamaan niistä selviämisessä.
à Kaikki varmasti näin tekevät. Tai ainakin pyrkivät tekemään. Mutta aina sekään ei riitä. Tai miten suhtautua siihen, kun toinen sulkeutuu eikä halua ottaa vastaan minkäänlaista apua tai tukea? Muuttuu aivan eri persoonaksi kuin mitä hetki sitten oli. Tekee asioita joita ei olisi voinut koskaan kuvitellakaan hänen tekevän.
7. Erimielisyyksien sietäminen ja selvittäminen
Riitoja ja konflikteja tulee aina väistämättä eteen. Hyvässä suhteessa ne pystytään kuitenkin käsittelemään, eikä erimielisyyksiä mielellään lakaista maton alle piiloon. Määtän tutkimuksiin osallistuneiden parien mukaan kestävissä suhteissa sopuisia kausia on ristiriitoja enemmän. Tärkeintä on siis se, että myönteiset asiat koetaan vaa'assa painavampina. Professorin mukaan on tärkeää luoda yhdessäolon nautintoja ja tarjota toiselle ainutlaatuisia hetkiä, joita ei koe ilman kumppania.
à Kyllä. Aika, jolloin sopuisia kausia oli erimielisyyksiä enemmän, oli alussa ja se oli ihanaa ja erimielisyydet normaalia. Mutta kun tuli aika, jolloin elettiin ristiriitaisessa ja painostavassa ilmapiirissä, ei siinä sietokyky enää venynyt niin paljon että siinä olisi voinut jatkaa. Myönteisyys muuttui negatiivisuudeksi ja ahdistus valtasi mielen. Pitääkö sitä sietää?
8. Molemmille sopiva suhteen muoto
Ei ole yhtä ainoaa tapaa elää kestävässä parisuhteessa. Jotkut viettävät paljon aikaa yhdessä, toiset enemmän erillään. Yhtä ainoaa tapaa ei ole. Eikä välttämättä siksi yleispäteviä neuvojakaan. Esimerkiksi eräs Määtän tutkimuksessa mukana ollut 65 vuotta naimissa ollut pariskunta oli ainakin sitä mieltä, ettei suhteen onnistumisen eteen voi oikeastaan antaa neuvoja - ainakaan sellaisia jotka kaikille sopisivat.
à Niin, tässä kiteytyy se, että eihän kukaan voi niitä ohjeita ja neuvoja antaa onnistuneelle parisuhteelle. Miksi niitä sitten tutkitaan ja tehdään listoja siitä, kuinka ne saadaan toimimaan? Kyllä jokainen varmasti parhaansa tekee, että oma suhde kantaisi loppuelämän, niin myötä- kuin vastamäessäkin. Mutta se ei silti riitä. Ihmiset eroavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti