Havahduin kävellessäni töihin, että ehkä olemme lapseni kanssa ottaneet yhden askeleen eteenpäin tässä muutoksessa.Kesäloman jälkeen oli hetkiä, joskus useammankin kerran viikossa, kun väsymyksestäni johtuen itkin kun hän kiukutteli ja mikään ei ollut hyvin. Tällaista ei ole itse asiassa tapahtunut enää muutamaan viikkoon. En edes muista, milloin viimeksi.
Vaikka itse tiedostan olevani väsynyt, huomaan että arki sujuu kuitenkin jo paremmin kuin muutama kuukausi sitten.
Olen todella kiitollinen, että huomasin tämän muutoksen. Usein sitä vain elää huomaamatta hyviä asioita joita ympärillä tapahtuu. Ja tämä on mielestäni oikein hyvä asia huomata ja olla kiitollinen.
Kiitos. Kiitos. Kiitos.
Ihanaa kuulla! Ja usko vaan, pikku hiljaa tuollaisia päiviä tulee lisää ja lisää... Kunnes huomaat taas olevasi onnellinen. Valoisaa syksyä.
VastaaPoistaTodellakin toivon ihania päiviä lisää ja lisää onnellisuutta.
PoistaToki olen onnellinen tälläkin hetkellä, onhan minulla ihana koti, suloinen lapsi, mahtava perhe, ystäviä, työ... Mutta varmasti onnellisempi olisin vielä jos olisi joku ihanuus jakamassa arkea kanssamme.
Mutta päivä kerrallaan, kiitollisena kaikesta olemassaolevasta jatkan eteenpäin.
Hei...löysin blogisi tuolta Fenixin listalta. Itse olen vielä eroprosessin pyörteissä ja tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. Pitkä liitto takana, ei mikään yllätysero, mutta koville se silti ottaa. Ihanaa lokakuun alkua <3 Voit lukea erostani blogista mustaperjantai.blogspot.com
VastaaPoistaHei ja kiva että löysit minut ja kirjoitukseni :)
PoistaVoimia sinullekin tähän uudenlaiseen elämään. Toivottavasti toistemme kirjoituksista on jotain iloa päiviimme.