Menneet suhteet: mikä meni pieleen ja mitä pitäisi oppia...

Osui silmiini Facebookissa linkki, jossa on merkit hyvästä kumppanista:  Juttu täällä

Pitihän se tietysti avata ja lukea.
Jäin oikein miettimään, mikä omissa suhteissani on mennyt pieleen.
Onko vika ollut kumppanissa (eli ei ole täyttänyt yllä olevan linkin KAIKKIA kriteereitä, hah) vai minussa vai molemmissa?

Sieltähän löytyi siis myös Miksi rakkaus kuolee? 6 yleistä syytä
sekä 8 asiaa, jotka tapahtuvat silloin, kun suhde on vakaalla pohjalla

Löytyihän noista kohdista aina jokin mikä piti paikkansa eri suhteiden kohdalla...


Ainakin varmasti se, että olen ollut ilmeisesti liian vaativa tai painostava.
Se nyt ei suoraan ollut noissa, mutta se on omasta mielestäni yksi vika minussa.
Sekä tietyllä tavalla tarve muuttaa toista. Lähinnä ehkä ulkoisesti esim pukeutumisen suhteen.
Jee, hyvä minä.
Itse olen asunut hyvin pitkään omillani, jolloin olen oppinut pärjäämään ja tekemään asioita itse. Olisikohan tämä vaikuttanut tapaani elää? Siihen, että halusin asioiden olevan tietyllä tavalla. Ehkä sitä odotti toiselta samaa, eikä ajatellut toisen luonteen olevan niin erilainen ettei kaikki mene aina odotusten mukaan.

Millä tavalla sitten olen ollut vaativa?
Olen vaatinut ottamaan askelen eteenpäin ja hankkimaan yhteisen asunnon, raha, vaatinut toista harkitsemaan muuttoa toiselle paikkakunnalle minun töideni takia, raha, kehottanut toista ryhdistäytymään oman työnhaun suhteen, raha, ottamaan osaa arjen askareisiin,  raha, olemaan läsnä...

Se, miksi tuolla välissä kummittelee aina raha, johtuu siitä, että ikävä kyllä, se on ollut aika merkittävässä roolissa varsinkin viimeisessä suhteessa. Asioihin olisi varmasti pitänyt hakea apua hyvissä ajoin, mutta toisaalta mietin, oliko jossakin mielen sopukoissa ollut jo tieto, että kaikesta huolimatta tämä tarina päättyy näin? Aina välillä tätä mietin ja kyllä, tavallaan suhteessa oli paljon asioita, joita ei yksinkertaisesti voinut tai kannattanut korjata. Lähtökohdatkin oli jo ehkä pielessä. Oli vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu.

Mutta vielä on mietittävää, mikä niissä suhteissa meni pieleen?
Näihin palaan varmasti myöhemmin... Mietin niitä vielä.

Tällaista suhdetta etsin vielä:

"Hyvässä parisuhteessa vallitsee vastavuoroisuus. Kunnioitan sinua enkä samalla hylkää itseäni. Kannan vastuun itsestäni ja annan sinun tehdä samoin. En pyri muuttamaan sinua enkä tee sinusta syypäätä omiin ongelmiini. Tiedän mihin minä lopun ja mistä sinä alat. Tällaisessa suhteessa vallitsee terve erillisyys, joka johtaa kykyyn kokea läheisyyttä. Paradoksaalisesti erillisyys siis on läheisyyden edellytys."