Aika kuluu kuin siivillä, muutaman tunnin kuluttua on jo syyskuu. Mihin tämä aika kuluu?
Viime viikko meni silmänräpäyksessä, oli kaikenlaista ohjelmaa ja nyt kun uusi viikko alkaa, olenkin jo valmiiksi väsynyt... mitäköhän tästä vielä tulee... hieman on sellainen olotila että flunssa olisi tuloillaan joten sitäkin vastaan pitäisi taistella.
Muutoin oma olotila on melko tasainen. Välillä tulee hetkiä, jolloin tekisi vain nukkua ja toivoa, että tulisi joku joka huolehtisi askareista puolestani. Varsinkin niinä hetkinä, kun känkkä ränkkä astuu taloon ja omaa kärsivällisyyttä koetellaan. Joitakin kertoja on oma väsymys purkautunut itkuna lapsen edessä, kun ei vain ole jaksanut enää sitä jatkuvaa taistelua ja asioista vääntämistä. Mutta sallin sen. Onhan lapsellakin oikeus näyttää tunteensa, niin myös minullakin.
Mutta ihanaa on tämä kesäisen lämmin sää, josta saadaan ainakin muutama päivä nauttia ennen sateita.
"Lapsi kyllä opettaa äitiä herkistymään. Lapsen kanssa äiti oppii, että ei voi kontrolloida maailmaa. Lapsi repii esiin kaikki ne tunteet, joita äiti on hartaudella piilotellut vuosikausia. Lapsi avaa äidin olemaan aito ja valmis."
(löysin tekstin Hidasta elämää-yhteisön Fb-sivulta)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti