Niin, ajatuksenani oli kirjoittaa tänne päässä pyörivistä ajatuksista, mitä uusi elämänvaihe saa aikaan.
Tunteita. Toiveita.
Aika näyttää mitä kaikkea.
Tällä hetkellä lähes kaikki on uutta. Mutta ihanin tunne on se, että on vapaa hengittämään.
Tarkoitukseni on löytää jälleen kerran se iloinen ja sosiaalinen itseni, joka joskus olin. Kunnes vuosien kuluessa se hävisi johonkin, huonon parisuhteen pyörteissä.
Nyt on tullut aika löytää se taas. Ja nauttia elämästä. Vaikka se välillä raskasta onkin.
Tähän "vapauden" hetkeen olen tietyllä tavalla valmistautunut jo pidemmän aikaa. Pohtinut sitä kauan, olisiko tämä se oikea ratkaisu. Ja loppuviimein uskon ja tiedän, että tämä on paras vaihtoehto. Vaikka arki onkin raskasta pyörittää yksin, uskon että se helpottuu päivä päivältä. Tai ainakin vuosi vuodelta lapsen kasvaessa.
Muistan joskus haaveilleeni useammasta lapsesta, en tiedä haaveilinko koskaan tietystä määrästä, mutta kuitenkin niin että saisi olla enemmän kuin yksi. Elämä johdatti vuosien aikana erilaisia polkuja, kuin mistä sitä nuorena haaveili, joten ensimmäinen (ja ainoa) lapsikin tuli maailmaan paljon myöhemmin kuin ehkä olin ajatellut. Tällä hetkellä olen oikeastaan tyytyväinen, että niitä on vain yksi. Toki toisinaan olisi paljon helpompaa, jos olisi leikkikaveri omasta takaa, mutta näillä mennään. Nyt on itsellä jo ikää sen verran, että toista lasta tuskin tulee hankittua.
Eihän ole edes miestä jonka kanssa sen hankkisin :) Ehkä siis joskus tulevaisuudessa miehen mukana tulee sopiva leikkikaveri omalle lapselle :)
Näillä eväillä taas jatketaan. Ehkä tänään. Ehkä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti